Kaikki on tavallaan ihan hyvin, mutta silti väsyttää ja ärsyttää. Kiirettä? Täysi kalenteri? Ei siis ihme. Aina uupumuksen oireet eivät kuitenkaan selity kiireellä, liian pitkällä to do -listalla tai edes Ouran unidatalla. Voi olla, että sinun kannattaisi kääntää katse kalenterin sijaan omiin tunteisiisi.
Uupuminen on tunnesykliin jumittumista
Olet varmaan kuullut joskus seuraavan ajatuksen muodossa tai toisessa: ihmisen evoluutio ei ole pysynyt mukana tahdissa, jolla ympäröivä maailma on muuttunut. Stressin ja tunteiden käsittelyssä tämä näkyy erittäin selkeästi. Sisarukset Emily ja Amelia Nagoski selittävät teoksessaan Burnout: The Secret to Solving the Stress Cycle loppuunpalamista juuri tämän epäsuhdan kautta. Kuvittele, että sinun tulee raportoida viimeisimmän vuosineljänneksen saavutetut kasvutavoitteet yrityksesi hallitukselle tilanteessa, jossa ulkoisista syistä johtuen et ole pystynyt saavuttamaan niitä. Hallitus latelee epärealistisia kasvutavoitteitaan samalla kun yrität hiki hatussa perustella, miksi rima kannattaisi asettaa hieman alemmas. Lopulta keskustelu kääntyy potentiaalisiin irtisanomisiin. Kehosi reagoi samoin, kuin esi-isämme ja -äitimme puskan takaa pomppaavaan leijonaan - valmistautumalla taistelemaan, pakenemaan tai leikkimään kuollutta.
Ongelma tunteiden käsittelyn ja jaksamisen kannalta syntyy siitä, kun edellä mainitut reagointitavat eivät tule kysymykseen. Ylimitoitettuja vaatimuksia latelevaa hallituksen jäsentä ei voi kumauttaa päähän, vaikka kuinka mieli tekisi, eikä ikävältä tuntuvaa hallituksen kokousta yksinkertaisesti kannata juosta karkuun, vaikka sydämen pamppailu, jalkoihin virtaava veri ja tihentynyt hengitys tekisivätkin tämän houkuttelevan helpoksi. Moderni elämä vaatii tunteiden hallitsemista, hillitsemistä ja säätelyä.
Nogoskien mukaan uupuminen johtuu siitä, että ihmisen luontainen stressisykli ei koskaan tule päätökseen. Stressisykli tarkoittaa tunteen kaarta, johon kuuluu alku, keskikohta ja loppu. Alussa vasteena johonkin ympäristön tapahtumaan viriää tunne, jolla on usein jokin motiivi, viesti tai suojeleva funktio. Tätä seuraa fysiologinen reaktio ja toiminta. Kaaren lopussa tunne vapautuu ja koittaa se hetki, kun voi viimein sanoa: olen turvassa leijonalta, presentaatio onnistui ja nyt voin hetkeksi höllätä. Loppuunpalaminen on tunnesyklin keskelle jumittumista. Sitä, että ihminen kohtaa saman tai useamman stressitekijän päivästä toiseen, eikä koskaan pääse tunnesyklin loppuun, helpottavaan resoluutioon.
Erota stressitekijät ja stressin tunne toisistaan
Herbert Freudenbergerin 70-luvulla kehittämän klassisen määritelmän mukaan loppuunpalaminen on työelämän aiheuttama henkisen ja fyysisen uupumuksen tila. Hänen mukaansa loppuunpalaminen aiheutuu ympäristön liiallisista vaatimuksista ja oireita voi olla niin fyysiset kivut ja säryt, kuin masennuksenkaltainen käytöskin.
Nagoskit sen sijaan korostavat stressitekijöiden (kohtuuttomat vaatimukset, stressaava presentaatio, kiire) erottamista stressin tunteesta (kuristava tunne kurkussa, mahakipu, jännittyneet lihakset). Heidän mukaansa stressitekijöiden hoitaminen pois päiväjärjestyksestä on toki tärkeää sekä konkreettisen toiminnan, että mielensisäisten kognitiivisten strategioiden (esimerkiksi tilanteen uudelleen freimaaminen positiivisesti tai onnistumisen uudelleenmäärittely) avulla. Monesti stressin tunteen käsittely kuitenkin unohtuu. Oivaltamalla, että stressitekijät ja stressin tunne eivät ole sama asia, voimme oppia käsittelemään molempia niille sopivilla keinoilla.
Kuuta taivaalta vaativa hallitus lähtee ja puheenjohtaja heittää ovelta vielä passiivis- aggressiivisen kommentin antaen ymmärtää, että myös oma työpaikkasi saattaa olla vaarassa, ellei kasvutavoitteita saavutettaisi. Hymyilet kärsivällisesti ja yrität tavoitella huoletonta äänensävyä toivottaessasi hänelle turvallista kotimatkaa. Lysähdät tuolillesi uupuneena sankarillisesta itsehillinnästäsi viimeisen kahden tunnin ajalta. Leijona on hoidettu pois päiväjärjestyksestä, mutta tunne on edelleen vatsasi pohjassa. Mikä siis neuvoksi?
Hoida to do -lista, mutta älä unohda tunteen käsittelyä
Nagoskien mukaan yksi tehokkaimmista tavoista saattaa stressisykli päätökseen on fyysinen aktiivisuus. Juokseminen, joogaaminen, kyykkääminen, punnertaminen tai mikä vain sellainen liikunta, joka vaikuttaa hengityksen rytmiin toimii. Yksinkertaisesti syvään hengittäminen sisään ja vielä syvempään ulos tehoaa myös. Muita kehollisuuteen perustuvia tapoja selättää stressi ovat nauraminen, itkeminen sekä fyysisestä läheisyydestä saatu oksitosiinipiikki.
Fyysiset keinot toimivat siitä yksinkertaisesta syystä, että tunteet ja stressi ovat kehossamme. Tuhatta ja sataa pumppaava sydämesi ei ymmärrä järkipuhetta. Sen sijaan se ymmärtää hidastuvaa ja syvenevää hengitystä, urheilun tai saunan jäljiltä rentoutuneita lihaksia sekä sosiaalisesta vuorovaikutuksesta saatuja muutoksia välittäjäainepitoisuuksissa. Vain puhumalla kehon kieltä voimme päästää itsemme uuvuttavasta tunnejumista.
On toki tärkeää muistaa, että hengitysharjoitusten tekeminen tai lenkkipolulle suuntaaminen eivät muuta niitä ympäristön vaatimuksia, joista stressi sai alkunsa. Joskus on myös tarpeellista pysähtyä miettimään, mitä ulkoisissa olosuhteissa voisi muuttaa tai työstää vaikkapa stressiin ja uupumukseen liittyviä ajattelutapoja.
Seuraavan kerran, kun tunnet työuupumuksen ja stressin nostavan päätään, pysähdy tunnustelemaan miltä stressi tuntuu. Muista, että tunteet ovat kehossa ja että stressitekijät ja stressin tunne vaativat erilaisia käsittelytapoja. Pohdi sitten, mikä tapa juuri sinulle olisi sopivin. Kokeilisitko viimeinkin niitä hassulta tuntuvia hengitysharjoituksia tai kuntosalisi joogatuntia? Kun huolehdit siitä, että stressisyklisi tulee päätökseen kehon tasolla, mielesi on kirkkaampi ja pystyt kohtaamaan arjessasi vastaan tulevat leijonat rauhallisin mielin.
