“Olen ollut ympäristössä, jossa ei ehtinyt pysähtyä miettimään, elänkö arvojeni mukaista elämää. Siksi olen lähtenyt tekemään asioita vääristä syistä, esimerkiksi rahan takia”, arvojaan paljon pohtinut yrittäjä Joonas kertoo.
Arvot ovat jotakin, minkä koemme itsellemme tärkeäksi. Ne toimivat ikään kuin kompassina johdattaen meitä tekemään sellaisia asioita, jotka ovat meille merkityksellisiä. Mutta kuinka moni meistä kulkee kompassinsa mukaan, sen sijaan että seuraisi valmiiksi tallattua polkua?
Mistä arvomme ovat peräisin?
Yrittäjänä työskentelevä Joonas, 30, on kokenut miltä tuntuu, kun omat arvot ovat hukassa ja päätyy seuraamaan muiden viitoittamaa tietä. Hän ajautui tilanteeseen, jossa perusti elämänsä yksinomaan rahan tavoittelulle ja mittasi menestystään ainoastaan sen perusteella. Joonas vertaa rahaa majakkaan, jonka hän itselleen loi, ja jota kohti hän pimeässä kulki, näkemättä muuta ympärillään. Syvällä sisimmässään hän kuitenkin tiesi, ettei raha ollut aidosti hänen arvonsa.
“Päädyin sairaaseen systeemiin, jossa juoksin vain rahan perässä ja suljin silmäni kaikelta muulta. Olin tilassa, jossa koko ajan tapahtui jotain, koko ajan oli työhön liittyvät asiat mielessä. Siihen oli syynsä: suojelin itseäni, koska tiesin, että jos pysähdyn, niin majakka sortuu, koska se ei ollut todellinen, se ei ollut mua.”
Arvomaailmaamme vaikuttaa tottakai ympäristö, jossa elämme. Oma kulttuuri ja yhteiskunta, perhe sekä muu lähipiiri tarjoavat meille mallin siitä, mitä elämässä voi ja tulee tavoitella. Mikään arvo ei itsessään ole oikea tai väärä. Ongelmia kuitenkin syntyy silloin, jos ulkopuolelta tarjottavat arvot sisäistää omikseen kyseenalaistamatta ja pureksimatta niitä lainkaan.
Syitä itselle väärien arvojen tavoittelemiseen on monia; joku ei ehkä ole Joonaksen tavoin koskaan pysähtynyt miettimään, mikä itselle on tärkeää, ja nappaa siksi ympäristössään helposti tarjolla olevan arvon omakseen. Toinen taas voi tietää tarkalleen, mitä omat arvot omat, mutta toimii tietoisesti niiden vastaisesti tai seuraa niiden sijaan muita arvoja, vaikkapa velvollisuudentunnosta tai miellyttääkseen muita. Jos elää ympäristössä, jossa on vahva ja yhtenäinen arvomaailma, voi olla vaikea poiketa siitä ja seurata omaa polkuansa.
“Ongelmana oli, että rakensin elämääni ja omaa identiteettiäni työn päälle, sen sijaan että olisin rakentanut omaa identiteettiä. Elin muiden arvojen mukaisesti. Olin toimintakykyinen, mutta ei voi sanoa että olisin ollut ihan tyytyväinen”, Joonas kertoo.
Väärien arvojen jahtaaminen syö hyvinvointia
Arvopohdinta alkaa usein jonkin kriisin, kuten avioeron, burnoutin tai työttömäksi joutumisen myötä, mutta pohdintaa olisi toki hyvä käydä jo ennen tilanteen sanelemaa pakkoa. Omien arvojen vastainen elämä näyttäytyy usein epämääräisenä tyytymättömyytenä ja pahana olona, joka nakertaa mieltä. Moni havahtuukin arvojen pohtimisen tarpeeseen huomatessaan, että vaikka kaikki on periaatteessa hyvin elämässä, ei kuitenkaan pysty olemaan täysin tyytyväinen. Elämää suorittaa eteenpäin ikään kuin autopilotilla, saamatta siitä täyttä iloa ja tyydytystä. Mielessä voi alkaa pyöriä ajatus siitä, onko tämä todella sellaista elämää, jota haluaa elää.
Joonas kuvaa tiedostaneensa, että jahtaa jotain muuta kuin omia arvojaan, mutta ajatelleensa tilannetta ikään kuin projektina, jonka lopussa hän pääsee tavoitteeseensa ja voi alkaa elää aidosti omien arvojensa mukaisesti. Tällainen sitten kun -ajattelu voi olla houkuttelevaa, mutta totuus on, että arvojen mukaan voi elää vain tässä ja nyt. Lopulta Joonaksen elämäntilanne kärjistyi niin, ettei hän voinut enää sulkea silmiään ristiriidalta oman toimintansa ja arvojensa välillä. Tämän myötä hän pääsi vihdoin irroittautumaan itselleen väärien arvojen otteesta.
“Kevyt pysähdys oli paikallaan; piti ottaa happea että saa kirkkauden ja energian takaisin. Siinä joutui olemaan niin nöyrä, kun tajusi miten tyhmä on ollut, kun on juossut väärän arvon perässä. Mutta samaan aikaan ymmärsin myös, että tää on tosi makee kokemus, onneksi et jäänyt siihen pidempään, onneksi tajusit lähteä nyt.”
Kun kohtaamme arvoihin liittyviä valintoja, saatamme kokea ikäviä tunteita, jotka hämäävät ja viedä pois arvojen mukaisesta toiminnasta. Omien arvojen mukaiset teot eivät ole aina miellyttäviä, päinvastoin ne voivat olla hyvinkin haastavia ja herättää voimakkaita kielteisiä tunteita; esimerkiksi avoimuuden ja rehellisyyden arvo voi vaatia, että ottaa jonkun hyvin vaikean asian puheeksi läheisen ihmisen kanssa, tai perheen arvo sitä että aikaa jää vähemmän vaikkapa työlle tai ystäville. Arvot kuitenkin auttavat siinä, että tekee asioita oikeista syistä. Esimerkiksi se, että jää toistuvasti ylitöhin, koska työ on itselle tärkeä arvo, ei ole läheskään yhtä haitallista omalle hyvinvoinnille kuin se, että ylitöitä tekisi puhtaasti velvollisuudentunnosta tai rahan takia.
Pysähtyminen on vaikeaa – mutta se kannattaa
Kun Joonaksen oli vihdoin pakko pysähtyä pohtimaan arvojansa, hän joutui kohtaamaan kaiken sen, miltä oli pyrkinyt ummistamaan silmänsä. Tämä ei ollut helppo kokemus, mutta se on antanut hänelle paljon: “Ilman sitä kokemusta en ehkä nyt olisi näin lähellä omia arvoja. Tuska, joka syntyi siitä että kaikki ei ollut hyvin, on tuonut kirkkautta siihen kuka on”, Joonas kuvaa.
Omien arvojen ja oman toiminnan reflektoiminen, sekä etenkin sen myöntäminen, että ei ole elänyt omien arvojensa mukaisesti, voi olla hyvinkin tuskallista. Joonaksen mukaan vaikeat tunteet kannattaa kuitenkin kohdata juuri silloin, kun ne ovat käsillä: “Oli tärkeää reflektoida silloin, kun oli se tuska, koska jos sitä olisi vain paennut, niin se tunne olisi häilynyt ja siihen olisi ollut vaikea palata myöhemmin. Siksi on tosi tärkeää reflektoida tuskan hetkellä, vaikka se tuntuu todella vaikealta.”
Joonas löysi keinon arvojensa työstämiseen siitä, että kävi asiaa läpi ammattilaisen kanssa keskustellen: “Eniten arvojen löytämisessä on auttanut niiden reflektointi yhdessä toisen ihmisen kanssa. Se, että on ollut paikka, missä voi puhua haavoittuvaisesti ja pohtia omia ajatuksia luottamuksellisesti ja turvallisesti. Se on tarjonnut myös systemaattisuutta asian työstämiseen.“
Hän kuvaa, että tärkeintä arvojen miettimisessä on ollut pysähtyminen – se, että malttaa ottaa aikaa reflektoinnille ja vaikeidenkin tunteiden ja ajatusten kohtaamiselle: “Alkuun on vaikea nähdä pysähtymisen arvo. Se voi tuntua abstraktilta mutta on oikeastaan ihan hiton konkreettista. Tajusin sen arvon vasta, kun pääsin irti vanhasta, ja tajusin mikä määrä lastia putosi harteilta. Oivalsin mikä keveys syntyy siitä, että elää omien arvojen mukaisesti.”
Joonas myöntää olleensa myös kärsimätön ja odottaneensa, että tuloksia syntyisi nopeasti. Lopulta sen hyväksyminen, että asia vaatii pitkäjänteistä työstämistä, toi kuitenkin helpotuksen tunteen. Arvojen työstäminen yhdessä toisen ihmisen kanssa pakotti myös ottamaan asiasta vastuuta. Se auttoi Joonasta pitämään arvokysymyksen mielen päällä aina, kun vastaan tuli arvoihin liittyvä päätöksentekotilanne. Tällöin hän osasi ja muisti kysyä itseltään, onko tämä päätös omien arvojeni mukaista. Selkeät arvot voivatkin toimia myös motivoivana tekijänä ja auttaa viemään asioita oikeaan suuntaan. Kun on kirkas ajatus siitä, mikä on minulle tärkeää ja mitä haluan saavuttaa, se myös auttaa sanomaan ei niille asioille, jotka sotivat omia arvoja vastaan.
Pienistä teoista kasvaa iso muutos
Joonas kokee tuntevansa nyt omat arvonsa ja elävänsä niiden mukaisesti – tai olevansa ainakin lähempänä niiden mukaista elämää kuin koskaan aiemmin. On hyvä kuitenkin olla armollinen itselleen siinä, ettei yritä saavuttaa kaikkea kerralla. Arvojen mukainen elämä muodostuu lopulta pienistä teoista, joita toteuttaa arjessaan joka päivä.“
Mun arvot näkyy omassa arjessa, siinä mitä tekee ja miltä kalenteri näyttää. Tuntuu että nykyään on helppo sanoa ei, eikä päätöksissä tarvitse jäädä jahkailemaan; vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä, kun tietää mikä on linjassa omien arvojen kanssa ja mikä ei. Sen ansiosta päätöksenteko tehokkaampaa ja kirkkaampaa,” Joonas kertoo.
Omien arvojen löytyminen ja sen keksiminen, miten niitä voi parhaiten toteuttaa elämässään, ei siis ole määränpää vaan jatkuva matka, jonka suunta selkenee vähitellen. Arvotyö ei tule koskaan täysin valmiiksi, sillä arvot usein myös muuttuvat matkan varrella.
“Mulla on monta arvoa, eikä jokaista niistä voi toteuttaa jatkuvasti yli 70-prosenttisesti, mutta koen että keskiarvo on koko ajan hyvä. Pyrin siihen, että se olisi ainakin prosentin parempi joka päivä. Yritän olla koko ajan mahdollisimman läsnä omien arvojeni kanssa ja tietoinen niistä, ja sen myötä myös ymmärrän arvojani aina vain paremmin.”
Oikeat arvot tuovat tasapainoa ja tyytyväisyyttä
No minkälaisen muutoksen Joonas on huomannut arvojen selkeyttämisen ja niiden toteuttamisen tuoneen käytännössä?
“Mulla on nykyään enemmän energiaa. Oon optimistisempi ja toiveikkaampi. Lisäksi oon saanut elämään lisää hyvinvointia, tasapainoa, kirkkautta ja fokusta”, Joonas luettelee.
“Arvojen mukainen elämä on tuonut yleistä tyytyväisyyttä, ja ahdistuksen määrä on pienempi kuin vuosi sitten. Huonoja päiviä tulee aina, mutta kokonaisuudessaan olen tyytyväinen elämääni.”
Haastateltavan nimi muutettu.
